Kiitos ja kumarrus! Sain viimein osa 3 uunista ulos =) Uskomattoman kiire kyllä nyt on että tuli kyllä aikamoinen tauko viime osasta =D Osa 4 voi odotella varmaan tämän kuukauden loppupuolella, tai ensi kuun alkupuolella. Kiirettä siis pitää ja synttäritkin lähestyvät että tälläistä =)
Osasta niin että tuli valitettavasti aivan älyttömän lyhyt. Ja tässä näette nyt ensimmäisen osakuvani! Joten tästä lähtien niitä näkee sitten jokaisen osan alussa =) Kirjoitusvirheitä löytyy varmasti...paljon. Ja nyt sattui hiukan mokiakin ^__^`` Mutta toivottavasti ei haittaa. Ja ihan hirveänälyttömänsuurenmoiset KIITOKSET viime kommenteista<3 Jatkakaamme!
On hetkiä, jolloin kaikki on kirkasta ja selkeää.
Ainutlaatuisia hetkiä täynnä rauhaa ja sopusointua.
Kun kaikki on kaunista ja aika pysähtyy, koet luonnon äärettömyyden herkin aistein.
Johnny oli kävellyt rauhallisena hiljaa viheltäen ulos leikkimään omituista hippaa omenapuun kanssa mutta havahtui makuuhuoneesta kantautuvaan tuskalliseen kiljuntaan. "MITÄMITÄMISSÄMITÄTAPAHTUUVOIEI!" Johnny oli karjunut ja juossut pää kolmantena jalkana vessaan. Kuka tietää minkä takia, mutta löysi vihdoin tiensä makuuhuoneeseen, jossa Sointu kiljui niin lujaa että tuntui kuin koko talo olisi ratkennut perustuksistaan.
"Voi hyvä simjala! Auta minua ja Sointua! *epämääräistä muminaa* Siimen!" Johnny nosteli rauhallisesti käsiä ylös...ja alas, ja yritti selvästi saavuttaa mielenrauhan. Voi kuule Johnny, jos ajattelit saavuttaa ison perheen niin ei tarvitse joka kerta vaalia suurinpiirtein puhetta =D No, tapansa kullakin.
Monien tuskallisten minuuttien jälkeen lopputulos oli tämä. Pikkuinen sinappikone laskeutui Soinnun syliin Johnnyn pomppiessa taustalla ympäriinsä ja pysäntyen katsomaan koiranpentuilmeellä: "Se...se on vau-va"
"Juu, niinhän se on" Sointu huokaisi hiljaa ja laski pikkuisen syliinsä."Niin se on. Eikö niin pikku Miikka?"
Lapsia taloon. Tarkoittaa siis sitä että lastenhuonekkin pystytettiin vanhempien makuuhuoneen viereen. Juujuu, kyllä se taloremontti sitten jossain kohtaa tulee = DD Lastenhuoneen värimaailma hyppii valkoisen ja sinisen mukana. Tässä näkymä kun astutaan ovesta sisään ja katsotaan hiukan oikealle.
Sitten tältä näyttää vasemmassa nurkassa olevan potan päältä.
Taasen ystävämme epälintumainen lintu napsaisi kuvan, varmasti Johnnyn pohjattomasta taskusta napatulla kameralla. Kiitoksia!
Tunnollisena äitinä Sointu oli jo samassa hetkessä pesemässä pientä Miikkaa. Soinnulla ja Johnnylla oli ollut pienoinen kina mikä vauvan nimeksi tulisi. Johnny ajatteli Michaelia mutta Sointu halusi Miikaa tai Mikaa. Yhteisenä päätöksenä syntyi nimi Miikka. Ehtona vain se, että seuraava poikalapsi olisi Michael.
Sointu vilkaisi olohuoneeseen ja huomasi Johhnyn hiipivän ulko-ovelle päin. "Tomaatteja kai menee hoitamaan" Sointu hymyili ja melkein huikkasi Johnnylle että ei tarvitse hiipiä, kyllä minä pärjään.Samalla Sointu huomaamattaan tökkäsi aika lujasti tuttipullon Miikan suuhun, josta Miikkan silmät hämmästyneenä suurentuivat lautasen kokoisiksi. Pian kuitenkin Miikka laittoi silmiäänsä vähän kerrallaan kiinni juotuaan pullollisen raikasta maitoa. Olisi unien aika.
Sillä aikaa Johnny oli jo ehtinyt tomaattimaalle ja omppupuun luo. "Vai että onko teille pikku tomaateille kasvanut hiukan ylimääräistä kasvia siihen ympärille?" Johnny yritti leperrellä tomaateille mutta sai kuunnella leppäkerttujen pörräämistä vieressä ja täydellistä hiljaisuutta... "Noo kaippa sitten" Johnny totesi viimein ja jatkoi rikkaruohojen nyppimistä.
Makuuhuoneessa Sointu oli mennyt maalaamaan taas vaihteeksi. Yhtäkkiä hän purskahti onnettomaan itkuun. Kukaan ei tiennyt miksi. Sointu vain alkoi itkeä =(
Sointu alkoi silti taas maalata koska ei halunnut huolestuttaa Johnnya. Sointu päätti siis purkaa murheensa maalaamiseen.
Johnny tuli kuin tulikin hetkisen päästä makuuhuoneeseen petaamaan sänkyä. Johnny kuuli Soinnun pienen hiljaisen niiskauksen ja tajusi etta Sointu oli itkenyt. "Mitä hätänä?" Johnny kysyi ja nousi ylös. "E-ei mitään..." Sointu niiskautti hiljaa ja jatkoi maalaamista. "Älä valehtele. Näen että olet itkenyt" Johnny sanoi huolestuneena ja käveli Soinnun luokse ja kaappasi tämän syleilyynsä.
"Voi Jonathan" Sointu huokaisi ja kietoutui Johnnyn kaulaan. Johnny nosti kulmiaan ja ihmetteli mielessään: Miksiköhän Sointu kutsui minua oikealla nimelläni? Johnny ei jäänyt ihmettelemään vaan rutisti Sointua tukevasti ettei Sointu tippuisi.
Sointukin rutisti kovasti Johnnya ja puristi silmänsä yhteen tiukasti. Soinnun silmäkulmasta vierähti pieni kyynel ja tipahti Johnnyn hiuksille.
Johnny päätti mennä tekemään hiukan ruokaa. UfoRoksuja ja Mansikkamaitoa. Nami! Johnny huomasi myös tuttipullon lattialla, ja nosti sen hymyillen pesualtaaseen.
(Anteeksi aivan älyttömästi ruudut! O.O)
Sointu kurkkasi ulos, ja näki että aamu oli jo valjennut. Yö meni todella nopeaan!
Sointu tallusti lastenhuoneeseen silittämään pientä Miikkaa. Pikkuinen vain tuhisi hiljaa ja käännähti kylkeään. Ihana pikkuinen<3
(Mokailen hirveästi. Joten pahoittelut timantista!)
Havainnollistaaksemme tapahtuman ajatellaampa että olemme nyt tuossa makaamassa ja Sointu tulee tuohon. Selvä. Sitten Johnny on tuolla takana katsomassa. Miltä tuntuisi olla sim? = DDD
Ja miksikö Johnny tuonne taakse tuli? Sen takia, koska Johnny ajatteli kenties hääyön uusintaa.Voivoi. Johnny, ehkä Miikan pitää ensin vähän kasvaa?
No kuitenkin. Voimme makuuhuoneen sijasta katsella tätä mahtavaa sadettimen kastelua! Kiehtovaa, eikö? Levittää tasaisesti jokaisen tomaatin päälle... eh
Pian makuuhuoneesta kuului vain hiljaista kuorsausta kun Johnny ja Sointu molemmat nukkuivat.
Ja Miikka tuhisi omassa sinisessä kehdossaan.
Sointu kuitenkin heräsi aikaisemmin ja meni hellimaan Miikaa. Sointu veti Miikan lähelle Soinnun kasvoja ja pikkuinen tarrasi Soinnun hiuksista. Soinnun ympäröimät valopallot heiluivat kovaa vauhtia Miikankin ympärillä. Siinä Miika tapitti vihreät isänsä silmät kiiluen Sointua hiljaa kunnes Miikka rikkoi hiljaisuuden sanoen: "Mama. Gagga.Guhuuu!"
Hienoa Sointu! Jätät Miikan lattialle vaikka kehto on aivan vieressä ja itse kipität puhelimeen! Noniin rouvaseni, tulehan tänne...
Johnny oli kiirehtinyt pihalle heti kun herättyään katsoi ikkunasta ulos. Omenapuu nimittäin on täynnä omenoita! Johnny oli tästä hyvin innoissaan ja keräsi onneliisena omenoita. Omenat eivät vain ihan näyttäneet omenoilta...Ne näyttivät olevan vaaleampia...
"Ehkä ensi kerralla" Johnny oli tokaissut ja jatkanut keräämistä. Nyt lähestyvälle talvelle on ainakin omenoita.
Sisällä Sointu oli taas syömässä. Hänellä oli yhtäkkiä kasvanut ruokahalu ja nukkumaan piti kokoajan mennä. Siksi Sointu teki kerralla isoja annoksia ettei tarvisi jatkuvasti käydä laittamassa lisää. Helposti Soinnulla kyllä yksi iso lautasellinen menikin.
Sitten Soitu nousi ylös ja kaivoi jostain tyynyn, jossa oli sinisellä piirretty hullunkuriset kasvot. Sointu alkoi vain kutittelemaan ja lepertelemään tyynylle, vaikka Johnny kuljetti juuri Miikan keittiöön syötettäväksi. Sointu oli ilmeisesti saanut hermoromahduksen, tai vastaavaa : DD
Johnny oli juuri syöttänyt Miikan ja kuiskasi tälle: "Älä välitä äidistä. Jokin vain pisti äidin vähän hassuksi". Miikka haroi käsillään ilmaan ja tapitti silmillään hellyyttävästi Johnnya ja hän sanoi siihen: "Sinullahan on minun ja Soinun punaiset hiukset!"
O-ou! Kuinkahan kauan rämä kimppakyyti kera ruman kuskin on tuossa ollut? Hopihopi Johnny!
Johnny onneksi ehti kyytiin mukaan ja sanoi kuskille hei ja huomenta. Kuskilta tuli vain epämääräinen murahdus jonka Johnny määritteli kuskin sanoneen hei.
Siinä alkoi taas yksi vaivautunut matka työpaikalle.
Näkemiin!
Maalaustelineen ääressä löysimme taas Soinnun. Tällä kertaa Sointu maalaili jo maalauksestaan puolivälissä ja tekaisi niin ahkerasti että sai yhden pisteen ja sai luovuuden täyteen!
Kuinka huolehtivainen ja hyvä vanhempi jättää huomiotta lapsensa tarpeet? Taitaa tässä talossa olla ainakin yksi. Sooointuu! Miikka nukkuu sinapit vaipoissa! Ei, Johnny ei ole keksinyt uutta hoitokeinoa, vaan on aika...
...vaihtaa vaipat! Nyt on se totuuden hetki ja Soinnulla oli vaipanvaihto juuri peloissa. Hyvin se kuitenkin meni. Onneksi =)
Sointu kipaisi taas syömään ja syötyään RrroksuPppoksu muroja ja feikkiJohannamaitoa Sointua tarrasi kylkeensä ja siirsi sitten kätensä otsalleen. "Mi-minulla on outo...olo" Sointu ajatteli mennä hiukan haukkaamaan happea ulos mutta matkalla ovelle kuului tömähdus...
(Anteeksi, timantti -.-)
Johnny oli juuri tullut töistä ja huomasi mielenkiintoisia ötököitä tienvarrella, joita alkoi autosta päästyään alkaa kerämään. Yhtäkään Johnny ei kyllä kuitenkaan saanut. Pihalla alkoi olla jo kylmä koska oltiin jo syksyn loppupuolella, joten Johnny päätti mennä sisälle.
Sisällä odotti järkytys. "SOINTUUUU! MITÄ IHMETTÄ ON TAPAHTUNUT!"
Pimenevässä yössä kuului vain Johnnyn sanat: "Sointu..."
_________________________________________________________________________________________
Heiaajoo. Tässä se osa sitten oli! Tasan 2 viikkoa viime osasta. Minusta tuntui hirveältä tauolta :""""D Mutta kiitoksia hiilareista Chiillalle. Aina olet minua piristämässä kun teen osia =) Whipii! Pihalla on lunta jo puolimetriä vaikka en asukkaan lapissa tai sellaisella paikalla mihin on lunta luvattu...<3 Joten täytyypi tästä kipaista pihalle...
Ainiin, kommenttia kiitos =) Ja muistetaan onnitella isiä huomenna!
~Pumpsi~